Iaidon perusajatuksena on valmistautua yllättäviin tilanteisiin. Lajin tunnusomainen liike on miekan vetäminen tupesta (saya), joka on samalla ensimmäinen isku. Iaido opettaa keskittymistä, läsnäoloa ja kehon hallintaa.
Iaidoa harjoitellaan japanilaisella miekalla, joka voi olla bokken (puumiekka), iaito (harjoitusmiekka) tai useimmiten myöhemmässä vaiheessa shinken (terävä miekka). Iaidossa harjoitteluasuna on keikogi (takki), hakama (leveät housut) ja obi (vyö). Iaidossa harjoitellaan japanilaisen miekan käsittelyä ja käyttöä ennalta määrättyjen liikesarjojen (kata) kautta. Kataa tehdään yksin, mutta katan tavoitteena on näyttää myös sen sisältämä taistelu. Iaidoon kuuluu vahvasti myös reiho (etiketti), jolla osoitetaan kunnioitusta muita kohtaan.
Iaido sopii kaikenikäisille ja -tasoisille harrastajille, myös ilman aikaisempaa kokemusta budolajeista.
Lue lisää iaidosta. https://kendoliitto.fi/lajit/iaido/
Lisätietoa: iaido@kkti.fi
Iaidon iai-sanan alkuperän ajatellaan tulevan sanonnasta "tsune ni ite kyu ni awasu", joka tarkoittaa "jatkuvaa valmiustilaa". Do-sana tarkoittaa tarkoittaa tietä tai polkua, jolla moderneissa budolajeissa tarkoitetaan henkisen kasvun tietä.
Iaidon alkuperänä tai perustajana pidetään Hayashizaki Jinsuke Shigenobua (n. 1546-1621). Hän oli samurai, joka kehitti erityistä vastustajaa yllättävää teknikkaa, miekan vetoa suoraan tupesta, kostaakseen isänsä murhan. Hayashizakin oppilaat perustivat useita miekkailukoulukuntia ja -tyylisuuntia.
Samuraiden aika päättyi Meiji-uudistukseen (vuonna 1868) ja miekan kantaminen kiellettiin vuonna 1876. Japanin Kyotoon kuitenkin perustettiin vuonna 1895 Dai Nippon Butoku Kai, kamppailulajien organisaatio, jolla oli suuri merkitys paitsi miekkakoulukuntien säilymiseen myös bujutsun eli sotataidon muuttamisessa budoksi eli henkisen kasvun tieksi taistelun oppien kautta. Tällöin otettiin käyttöön myös vyökoejärjestelmä.
Modernin iaidon systematisoija oli Nakayama Hakudo (1873 – 1958), joka oli aikansa tunnetuin miekkamestari. Toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1952 perustettiin Japanin kendoliitto (Zen Nihon Kendo Renmei), joka perustajajäsen Nakayama oli. ZNKR iaido kehitettiin useiden eri iai-koulukuntien pohjalta ja sen tavoite oli opettaa kendon harjoittelijoille japanilaisen miekan (katana) käsittelyn perusteita, sillä kendossa harjoitellaan bambumiekoilla, eikä terävillä aseilla. Aluksi ZNKR iaido otettiin Japanin kendoliiton lajivalikoimaan vuonna 1969 ja aluksi se sisälsi seitsemän kataa. Vuonna 1980 ZNKR iaidoon lisättiin kolme uutta kataa ja vuonna 2000 kaksi kataa, muodostaen nykyisin harjoiteltavan 12 ZNKR katan sarjan.
Nykyään iaidossa harjoitellaan enimmäkseen modernia ZNKR iaidoa, mutta myös opetetaan "vanhoja koulukuntia" (koryu), joiden juuret ovat 1500-luvun miekkailukoulukunnissa.
Lisää tietoa iaidosta: