Jodo perustuu 128 cm pitkän jo-kepin taidon oppimiseen japanilaista miekkaa vastaan. Lajissa opetellaankin sekä jo'n että miekan käyttöä. Jo on miekkaa pidempi ja käytettävyydeltään monipuolisempi, jolloin taisteluetäisyyttä ja lyöntipäätä voidaan vaihdella nopeasti sekä pistämiseen että iskemiseen.
Jodon tarkoituksena on kehittää sekä ajoituksen ja etäisyyden hallintaa myös kunnioitusta ja kärsivällisyyttä vastustajaa kohtaan. Lajin pääasiallinen harjoitusmuoto on kata ja siihen liittyvät perustekniikat. Jodon harjoittelussa käytetään tammista jo-keppiä, bokkenia (puumiekka), sekä keiko-gitä (takki) ja hakamaa (leveät housut). Koska jodossa ei käytetä suojuksia, liikkeiden kontrolli ja hallittu kontakti ovat tärkeitä harjoittelussa.
Lue lisää jodosta. https://kendoliitto.fi/lajit/jodo/
Lisätietoa: jodo@kkti.fi
Japanin Kendoliiton alaisuudessa harjoiteltava nykyaikainen budolaji jodo perustuu vanhan perinteisen taistelukoulukunnan, Shindo Muso ryu’n, jo-opetukseen. Japanin kendoliiton jodon historian voidaan sanoa olevan yhtä kuin Shindo Muso ryun historia.
1600-luvulla Muso Gonnosuke -niminen samurai hävisi ottelussa legendaariselle miekkamiehelle Miyamoto Musashille. Muso käytti aseenaan bo’ta, miehenmittaista sauvaa ja Musashi kahta miekkaa. Tappionsa jälkeen Muso vetäytyi temppeliin Kyushun Homan-vuorelle, jossa hänen kerrotaan saaneen jumalaisen näyn. Näyn innoittamana hän lyhensi ja ohensi bo’ta kehittäen näin jo’n.
Jo tarkoittaa keppiä. Materiaalina käytetään yleensä tammea. Useimmissa koulukunnissa jo’n pituus määräytyy käyttäjänsä mukaan, mutta nykyään sen mitoiksi on vakiintunut n. 128 cm pituus ja n. 2,4 cm paksuus. Alkujaan Muso loi kepille viisi tekniikkaa. Vuosien myötä tekniikoita on kehitetty lisää ja näiden perustalle syntyi Shinto Muso ryu jojutsu, kepin taito. Muso Gonnosuke siirtyi sittemmin Fukuokaan, Kuroda Nagamasan palvelukseen ja hänen kehittämänsä jojutsu eli Kuroda-klaanin yksityisenä taistelumuotona aina 1930-luvulle asti.
Shimizu Takaji (1876-1978) oli kotoisin Kuroda-klaanin muinaisilta mailta Fukuokasta. Hän oli Shinto Muso ryun 25. päämestari. 1920-30-lukujen vaihteessa Japanin poliisivoimat kiinnostuivat jo-tekniikoiden soveltamisesta pampputekniikoiksi. Shimizun yhteistyö korkea-arvoisten kendo-opettajien kanssa alkoi tuolloin. Vuonna 1940 hän muutti koulukunnan nimessä jojutsun jodoksi, kepin tieksi. Sodan jälkeisen miehityshallinnon taistelutaitoja koskeva kielto ei ulottunut poliisien harjoittelemaan jodoon ja monet kendo-opettajat harjoittelivat jo’lla noina vuosina. 1960-luvulla Shimizu laati yksinkertaistetun 12 kataa ja niihin valmistavat yksilö- ja pariharjoitukset sisältävän ohjelman Zen Nihon Kendo Renmeille eli Japanin Kendoliitolle. ZNKR jodo hyväksyttiin liiton lajivalikoimaan 1969 ja esiteltiin yleisölle samassa näytöksessä kuin ZNKR iaido.
Lue lisää jodosta: